maanantai, marraskuu 18, 2019
Vakiopalstat

Veikkauksen tulevaisuudesta, osa 2

29lukukertaa

Kirjoitin edellisessä Keilaaja-lehdessä Veikkauksen tulevaisuudesta. Koska aihe on sen jälkeen ollut kovastikin esillä ja kun varmasti muutoksiakin Veikkauksen toimintaan on tulossa, jatkan ajatteluni asiaan liittyen myös tässä numerossa.

Ja vielä se syy, miksi tässä lehdessä on syytä asiasta kirjoittaa: Suomen Keilailuliitto saa vuosittain noin neljännesmiljoona euroa eli neljäsosan vuosibudjetistaan Veikkauksen voittovaroista. Jos tähän rahavirtaan tulee merkittäviä muutoksia miinusmerkkiseen suuntaan, sillä on hyvin todennäköisesti suora vaikutus liiton toimintaan.

Julkinen keskustelu Veikkauksen ympärillä on pyörinyt lähinnä kolmen asian ympärillä eli monopoliasemassa, pelihaitoissa ja peliyhtiön tuotoissa. Näyttää vahvasti siltä, että tässä kolmiodraamassa ei voi olla pelkästään voittajia. Esimerkiksi jos jaettavaa halutaan eri keinoin saada lisää, se näkyy varmasti peliongelmaisten lisääntyneenä joukkona. Tai jos monopoliasemasta luovutaan, se johtanee edunsaajille tuloutettavan potin pienenemiseen.

Kun eri suuntiin olevia muuttujia on useita, on yleensä hyvä ensimmäiseksi ankkuroida jokin muuttuja mahdollisimman vakioksi. Jos minulta kysyttäisiin, se olisi Veikkauksen monopoliaseman säilyttäminen. Tämän ankkuroinnin jälkeen olisi ehkä helpompi tarkastella juuri muun muassa pelaamisesta aiheutuvia haittoja ja pelien tuottoja.

Yhtä kaikki, on lievästi sanoen mielenkiintoista katsoa, mihin suuntaan Veikkausta lähitulevaisuudessa viedään.

En usko, että peliongelmaisten määrä vähenisi tai jaettavissa olevat varat lisääntyisivät, jos Suomessa siirryttäisiin monopolista niin sanottuun lisenssijärjestelmään. Tässä mallissa niin ulkomaiset kuin kotimaiset vedonlyönti- ja vastaavat peliyhtiöt maksaisivat luvastaan toimia Suomessa valtiolle tietyn suuruisen maksun. Valistunut arvaukseni on, että joutuisimme ojasta allikkoon: enemmän peliriippuvaisia, vähemmän tuloja.

Onneksi nykyinen valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero on linjannut, että Veikkauksen monopolista pidetään kiinni. Tämän linjauksen soisi pitävän. Asia kuuluu myös sisäministeri Maria Ohisalolle arpajaislainsäädännön kautta, ja tietty koko hallitukselle – etenkin jos koko vyyhdistä nousee vielä nykyistä suurempi haloo.

Jos monopoliasema onkin ainakin toistaiseksi kiveen hakattu, tasapainottelu tuottojen ja peliongelmien välillä onkin sitten hankalampi yhtälö, kuten edellä viittasin. Veikkaushan on jo saanut pyyhkeitä liian aggressiivisestä peliensä markkinoinnista, jonka on nähty – ja varmaan näin onkin – lisäävän peliriippuvuutta ja peliongelmaisia.

Mutta onko edes sellaista yhtälöä, toimintatapaa olemassa, jolla peleistä saatavia tuottoja voitaisiin kasvattaa ja peliongelmaisten määrää vähentää. Ainakaan minulla ei ole tähän pulmaan tässä ja nyt esittää minkäänlaista ratkaisua. Jos jollakin on, huutakoot sen heti kaikelle kansalle.

Keilaajana ja liiton entisenä puheenjohtajana ja toisaalta vastuuntuntoisena kansalaisena peliongelmaisten ja Veikkauksen tuottojen välistä suhdetta on erityisen hankala käsitellä. Järki on enemmän peliongelmaisten auttamisessa, tunne kääntyy keilailun resurssien turvaamiseen. Vaikeissa asioissa – kuten tässä – järjen äänen pitäisi päästä voitolle. Pienemmissä asioissa tunteellekin saa antaa tilaa.

Yhtä kaikki, on lievästi sanoen mielenkiintoista katsoa, mihin suuntaan Veikkausta lähitulevaisuudessa viedään. Asiahan on hyvin pitkälle juuri poliitikkojen käsissä. Saattaa olla, että palaan asiaan vielä kolmannen kerran.

Harri Järvinen

Jätä vastaus