torstai, 9 joulukuun, 2021
Vakiopalstat

Pidetään kaikki mukana

Muistan joitakin vuosikymmeniä sitten, kun seura- ja liitto-ottelut olivat arvossaan. Mielestäni ainakin enemmän kuin nykypäivänä. Tämän sanon moittimatta niitä kymmeniä, ellei satoja seurojen ja liittojen välisiä kamppailuja, jotka ovat toimineet ja toivon mukaan toimivat jatkossakin vuosikymmenestä toiseen.

Useimmissa jäsenliitoissa järjestettiin jopa karsintoja juuri liitto-otteluihin pääsemiseksi. Joissakin liitoissa taas oli nimetty valitsijadiktaattori, joka määräsi joukkueen kokoonpanon. Joka tapauksessa pelaajat arvostivat valintaansa. Seuraotteluiden puolella joku tietty ottelu saattoi olla monelle keilaajalle kauden odotetuin tapahtumia.

No, kuten moneen kertaan on todettu, pitää elää ajassa. Jos unohdetaan korona-ajan vaikeudet, kisoja on nykyään kalenterit pullollaan. Toki on niinkin, etteivät seura- ja liitto-ottelut sinällään lisää kilpailujen määrää, kun ne yleensä järjestetään jonkun meneillään olevan erikois- tai vastaavan kilpailun yhteydessä. Mutta ainahan otteluiden järjestäminen vaatii hieman järjestelemistä, sitä paljon puhuttua talkootyötä.

Omakohtainen esimerkkini seuraotteluiden järjestämisestä saattaa kuvata kehitystä. Liittyessäni GB:hen viime vuosituhannen lopulla aloimme otella entistä seuraani Kuusankosken PaPea vastaan. Alkuvuodet sujuivatkin mainiosti, jopa yli odotusteni. Sain mukaan Kuusankoskelle niin Tapio Vuorisen, Jouko Kuossarin, Teemu Raatikaisen kuin tietenkin Kuusankosken oman pojan Tero Suokkaan ja monta muuta kovaa nimeä. Kun maajoukkuetason miehiä saapui Kuusankoskelle, paikallinen mediakin heräsi.

Jäsenkehityksenkin kannalta on tärkeää, että otetaan kaikki keilaajat tavalla tai toisella huomioon. Myös ne vähän hiljaisemmat, jotka eivät itsestään juuri meteliä pidä.

Sitten homma jostain syystä törmäsi kuin seinään. Siitä on jo useampi vuosi, kun aloin jälleen kerran koota GB:n joukkuetta Kuusankoskelle. Minulla oli käytössäni GB:läisten sähköpostiosoitteet, ehkä noin viitisenkymmentä, ja toiveikkaana laitoin postia menemään. Muutaman patistelukierroksen jälkeen saldo oli tyrmäävä: yksi vastasi, ettei pääse, mutta kukaan muu ei vastannut mitään. Se siitä seuraotteluperinteestä sitten.

Mutta toimiihan homma vieläkin, siitäkin on paljon esimerkkejä niin seura- kuin liitto-otteluiden osalta. Pakosen Olli kasasi muutama viikko sitten kahdeksan GB:läistä Patterin juhlaseuraotteluun Whatsappilla 42 minuutissa!

Mutta se mitä siis erityisesti toivon, on seura- ja liitto-otteluiden laajempi arvostuksen lisääminen. Se olisi tehtävissä hyvin pienilläkin asioilla. Vaikkapa sillä, että kaikille otteluihin osallistujille jaettaisiin jonkinlainen muistoesine, vaikka vain muutaman euron arvoinen. Luulen, että tällainen huomionosoitus saisi suopean vastaanoton niiden keilaajien keskuudessa, jotka eivät erityisesti osallistu isompiin kisoihin (SM, Ranking, Ballmaster jne). Se, että onnistuisimme osallistamaan yhä useampia keilaajia kilpailutoimintaan ja sitouttamaan heitä tätäkin kautta paremmin lajiimme, olisi todella arvokasta.

Jäsenkehityksenkin kannalta on tärkeää, että otetaan kaikki keilaajat tavalla tai toisella huomioon. Myös ne vähän hiljaisemmat, jotka eivät itsestään juuri meteliä pidä. Valitaan vaikka juuri seuraotteluihin, mikä voi olla monelle todella iso juttu, vaikkeivat he sitä ehkä ääneen sanoisikaan.

Harri Järvinen

Leave a Response