lauantai, heinäkuu 31, 2021
Vakiopalstat

Oppia historiasta…?

Ehkä korkeasta iästäni johtuen havaitsin yhtenä päivänä selailevani Helsingin Bowlingliiton HBL:n 50-vuotisjuhlajulkaisua, joka näki päivänvalon alkuvuodesta 1974. Tai ehkä kirjan ääreen ajoi korona, joka on lisännyt niin sanotusti neljän seinän sisällä tapahtuvaa toimintaa – aina palkkatyöstä lähtien.

”Kaikkiaan mielenkiintoinen kokonaisuus etenkin, kun se luo näkymän Helsingin ja koko Suomenkin keilailuun lähes 50 vuoden takaa.”

Juhlajulkaisun tekijä oli Sulo ”Simenoni” Kolkka, jota on pidetty 1900-luvun yhtenä tunnetuimmista suomalaisista urheilutoimittajista. Helsingin Sanomien urheilutoimittajana hän työskenteli vuosina 1928–1944 ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tiedotuspäällikkönä vuosina 1955–1967, jonka jälkeen hän palasi Helsinkiin – ja useiden vuosien jälkeen myös keilailun pariin.

HBL:n juhlajulkaisua hän itse kuvailee ”tarina- ja tilastokokoelmaksi”. Omaa tarinaansa pääsevät kertomaan monet entiset HBL:n puheenjohtajat, muun muassa Elias Alho. Eikä tietenkään tuon ajan huippukeilaajia ole unohdettu, päinvastoin. Kirjan sivuilla tekstiin ja kuvaan pääsevät Kalle Asukas, Tauno Nieminen, Lauri Ajanto, Ihalaisen pariskunta ja monet muut. Kirjan noin sadasta sivusta lähes puolet on erilaisia tilastoja ja listauksia kilpailutuloksista, seuroista ja niiden jäsenmääristä sekä liiton johtohenkilöistä.

Kaikkiaan mielenkiintoinen kokonaisuus etenkin, kun se luo näkymän Helsingin ja koko Suomenkin keilailuun lähes 50 vuoden takaa. Historiaa on hyvä tuntea, kun tulevaisuutta tehdään.

Suomen keilailun todellisena voimahahmona tunnetun Kauko Ahlströmin ajatukset ja tekemiset saavat juhlajulkaisussa ansaitsemansa huomion. Minusta yksi hyvä keilailua edistävä oivallus, jota hän aikanaan toteutti – ja joka olisi hyvä ottaa aktiivisemmin käyttöön tänäänkin – oli vaikuttaa taajamien rakentamiseen jo suunnitteluvaiheessa. Siis niin, että uusille asuinalueille rakennetaan myös keilahalleja.

”Kun suunnitellaan asutustaajamaa, jonka puitteisiin ilman muuta sijoitetaan rakennukset ostoskeskusta, ravintolaa ja elokuvaa varten, tulee keilailu hänen mielestään erinomaisena välikappaleena mukaan – oikeastaan pyytämättä muuta kuin tilaa ja ajanmukaiset laitteet, sillä keilahallit ovat parhaimpia ajateltavissa olevia vapaa-ajan viettokeskuksia”, kirjassa todetaan Ahlströmin sanoneen.

No, ajat ovat muuttuneet, mutta jotain tuosta pohdinnasta voisi tuoda tähänkin päivään. Taajamia ei Suomeen enää rakenneta samaa vauhtia kuin menneinä vuosikymmeninä, mutta erilaista rakennustoimintaa toki on kauppakeskuksista kokonaisiin uusiin kaupunginosiin. Tällaisiin hankkeisiin keilailuvaikuttajien olisi syytä päästä vaikuttamaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta uusia keilahalleja nousisi Suomeen entistä enemmän.

Tiedän, että jo tällä hetkellä Suomen noin 140 keilahallista kaikilla ei mene erityisen hyvin, mutta se, että meillä olisi keilahalleja mahdollisimman paljon siellä missä ihmiset asuvat ja liikkuvat, olisi lajillemme hyväksi. Pitäisi olla vahva usko siihen, että kun tarjontaa lisätään, myös kysyntä lisääntyy.

Vielä pari sanaa tuosta HBL:n 50-vuotisjuhlajulkaisusta, jonka virallinen nimi on ”Puoli vuosisataa kilpailukeilailua Helsingissä”. Minulle on jäänyt sellainen mielikuva istuessani muutaman vuoden HBL:n hallituksessa vuosituhannen vaihteen tienoilla, että HBL:n toimistolla mainittua kirjaa olisi hyllyssä muutamiakin kappaleita. Eli, jos kirja kiinnostaa, sitä voi ainakin tiedustella HBL:n toiminnanjohtaja Risto Sporalta.

Harri Järvinen

Leave a Response