maanantai, kesäkuu 17, 2019
Vakiopalstat

Keilailulle oma maanpuolustuskurssi

183lukukertaa

Vuosikymmenten aikana on moneen kertaan toivottu keilailulle enemmän yhteistyökumppaneita. Toki niitä on aina ollut, mutta lisä ei koskaan olisi pahitteeksi.

Uusien kumppaneiden saamisessa kyse on pitkälle siitä, miten me keilaajat – niin yksittäisinä henkilöinä, paikallis- ja aluetoimijoina, lajiliittona kuin koko lajina – pystymme vakuuttamaan lähestymämme tahot siitä, että keilailu on kumppanuuden arvoinen. Tällöin tietenkin mieleen tulee ensimmäisenä raha, mutta se ei ole ainoa asia, jota meidän on syytä tavoitella.

Taloudellisen hyvän lisäksi hakisin myös yleisempää tunnettavuutta ja hyväksyttävyyttä lajillemme yhteiskunnan eri tahoilta ja tasoilta. Näin on tehtykin, mutta miten olisi, jos muun ohella laittaisimme pystyyn keilailun oman ”maanpuolustuskurssin”

Puolustushallinnon valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat Suomessa kasvaneet instituutioksi, jonka käy vuosittain vajaa 200 johtavassa asemassa toimivaa henkilöä. ”Kurssien tarkoitus on parantaa yhteiskunnan eri sektoreiden yhteistoimintaa sekä edistää kokonaisturvallisuuden eri aloilla työskentelevien henkilöiden verkostoitumista”, kurssisivustolla määritellään.

Itse kävin kurssin toistakymmentä vuotta sitten. Turvallisuuspolitiikka tuli tutummaksi, mutta ehkä verkostoituminen eri toimijoiden kanssa on ollut kantavampaa. Ei niin, että eri alojen ihmisten parempi tunteminen toisi erityisesti jotain konkreettista hyvää, mutta ainakin yhteydenotto asiassa kuin asiassa on helpompaa. Suomeksi: omalle asialle ei ole haittaa, jos tuntee ihmisiä.

Uskottavuutta kurssille toisivat esimerkiksi ulkopuoliset avustajat.

Vastaavanlaista ”maanpuolustuskurssitoiminta” harjoittavat lisäksi muun muassa evankelisluterilainen kirkko (Arvojen Akatemia), metsäsektori (Päättäjien Metsäakatemia) sekä sosiaali- ja terveysministeriö (Hyvä Suomi 2020) ja monet muut organisaatiot. Joten miksipä ei keilailukin, joka kuitenkin on maamme menestyneimpiä lajeja arvokisamenestyksellä mitattuna.

Minun mielestäni keilailun maanpuolustuskurssille – kun en parempaakaan työnimeä ole keksinyt – olisi hyvä saada mukaan mahdollisimman laaja kirjo ihmisiä. Pitäisi olla poliitikkoja, virkamiehiä, urheiluvaikuttajia, yrityselämän ja median edustajia sekä järjestöihmisiä. Yhtä kaikki sellaisia, joilla saattaisi olla intoa edistää keilailun asiaa – joko suoraan tai välillisesti. Kyse ei siis aina ole rahasta, vaan myös siitä, että meillä olisi Suomessa ”keilailulähettiläitä”, jotka eri tilanteissa voisivat halutessaan puhua lajistamme.

Minua viisaammat ihmiset voisivat miettiä, miten lajiamme ja sen yhteiskunnallista merkitystä voisi valottaa eri näkökulmista. Näkökulmiahan riittää: liikunnan ja liikkumisen merkitys, liikunnan rahoitus, liikuntapaikkarakentaminen, keilailun sopivuus eri väestöryhmille, lajin sosiaalisuus ja niin edelleen unohtamatta ”keilailu pähkinänkuoressa” –pakettia. Aivopesuun – joista noita muita kursseja on joskus syytettykin – ei ole tarpeen lähteä. Uskottavuutta kurssille toisivat esimerkiksi ulkopuoliset avustajat.

Keilailun on turha tavoitella viikkojen tai edes päivien pituista kurssia, mutta jo yhden yhteisen yön kautta sitoutuneisuus olisi ihan jotain muuta kuin pelkkä aamu- tai iltapäivän tilaisuus, jotka nekin olisivat hyviä ensiaskeleita. Oleellista kurssitoiminnassa pitäisi olla jatkuvuus; niin että kurssi järjestettäisiin säännöllisesti vaikkapa kerran vuodessa ja että jo kurssin käyneisiin pidettäisiin jatkossa jollakin tavalla yhteyttä.

Noin kymmenellä kurssilaisella päästäisiin hyvin alkuun.

Teksti: Harri Järvinen

Jätä vastaus