tiistai, 7 heinäkuun, 2020
Vakiopalstat

Kaupungit SM-liigaan?

53lukukertaa

Edellisessä Keilaajassa Eino Styrman pohdiskeli laajasti tilastojen ja oman näkemyksensä kautta keilailua ja sen kehittämistä. Tällaista ajattelua lajimme hyväksi tarvitaan. Asioista voi olla montaa mieltä, mutta pääasia on, että ideoita tuodaan julki. On hyvä, että vallassa – ja vastuussa – olevilla päättäjillä on käytettävissään erilaisia näkemyksiä keilailun eteenpäinviemiseksi.

”On olemassa ilmeinen vaara jäsenmäärän huomattavastakin notkahduksesta”

En lähde ruotimaan Einon tilasto-osuutta sen pidempään. Totean vain, että jossain määrin meidänkin lajimme on kohtalonyhteydessä koko Suomen demografiaan. Suomeksi sanottuna siihen, kuinka paljon ihmisiä syntyy, kuinka paljon ihmisiä kuolee plus maahan- ja maastamuuttojen vaikutukset. Mutta tähänkään fataaliin, kohtaloon, meidän ei pidä tyytyä.

Einon kirjoituksessa mielenkiintoni heräsi lähinnä kolmeen hänen pohdintaansa:

1) onko kilpailun aina oltava kuusi sarjaa

2) onko SM-liigamme pelitapa kiinnostava

3) onko liittomme hallinto liian raskas.

Hyviä kysymyksiä, joihin yritän antaa oman näkemykseni käytettävissä olevan tilan puitteissa. Lyhyesti sanottuna kahteen edellä mainituista voisin vastata kieltävästi, yhteen ehkä myöntävästi.

Kuusi sarjaa? Tietenkään kuusi sarjaa ei ole nykyäänkään normi, mutta käytännössähän se aika paljon sitä on. Kun aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna useiden ihmisten ajankäyttö on Einoa lainatakseni ”kortilla”, kolmen tai neljän sarjan kilpailut voisivat olla paikallaan. Sehän ei poissulkisi kuuden tai vaikka kuinka monen sarjan kilpailuja. Miksei yhdenkin sarjan kisoja voisi järjestää, jos kysyntää olisi – ja jos minikisalle saataisiin määriteltyä sekä pelaajan että hallin näkökulmasta järkevä hinta.

SM-liiga? Julkisuustaistossa korkeimman tason sarjakeilailu ei pärjää edes jääpallon Bandyliigan näkyvyydelle. Mutta entä jos SM-liigaa rukattaisiin niin, että siellä eivät pelaisikaan GB, TKK, Mainarit, Bay, Giants ja niin edelleen, vaan Helsinki, Tampere, Varkaus, Lahti, Pori ja niin edelleen.

Eli SM-liiga koostuisi kaupunkijoukkueista. Tällöin niin yleisön kuin yhteistyökumppaneiden mielenkiinto saattaisi herätä. Valtaosa suomalaisista, kun ei tunne suomalaisia keilailuseuroja, mutta kaikki tuntevat maamme kaupungit. Ihmiset voisivat samaistua oman kaupunkinsa joukkueeseen – myös keilailussa.

Hallinto? Olen edelleen SKL-tasolla kolmiportaisen eli liittokokous-liittovaltuusto-liittohallitus -mallin kannalla. Mutta jäsenmäärän jatkuvasti laskiessa valtakunnallisten hallintopaikkojen määrää voisi vähentää. Voisiko esimerkiksi valiokuntia yhdistellä, pienentää niiden sekä hallituksen ja valtuuston kokoa. Ja voisiko osan kokouksista pitää verkossa, johon korona-aika on meitä jo ohjannut.

Niin tai näin, mutta on hienoa, että Einon kaltaisilla ihmisillä on tarjota aikaansa ja asiantuntemustaan lajimme parhaaksi. Kyllä maailmaan ideoita mahtuu – ja keilailuseuroihin jäseniä!


Keilailun parasta olisi myös se, että kaikki nyt päättyvällä kaudella eri seuroihin kuuluneet jatkaisivat jäsenyyttään myös alkavalla kaudella. Kun korona venyttää perinteistä kesätaukoa sekä alku- että mahdollisesti myös loppupäästä, on olemassa ilmeinen vaara jäsenmäärän huomattavastakin notkahduksesta. Pitkän tauon jälkeen jäsenyyden jatkaminen voi olla korkean kynnyksen takana. Tähän meillä ei kuitenkaan olisi varaa. Eikä unohdeta uusien jäsenten hankintaa.

Harri Järvinen

Jätä vastaus