maanantai, heinäkuu 22, 2019
Haastattelut

Pauliina Aalto keilasi ensimmäisenä suomalaisnaisena ammatikseen

Keilailu-uransa päättänyt Pauliina Aalto on pyörittänyt Sport Bowling Finlandia yhdessä Jouni Helmisen kanssa jo 20 vuotta.
38lukukertaa

Oli vuosi 1979, kun 11-vuotias helsinkiläislähtöinen Pauliina Aalto pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan keilailua.

Perheessä oli huippukeilaajien verta, sillä isä Kalevi kisasi aikanaan maailmancupissa ja voitti urallaan muun muassa Ballmaster Openin (1986). Viisi vuotta vanhempi isoveli Tuomo keilasi junioreiden EM-kisoissa samaisena vuonna 1979.

Helpolla ei Pauliina päässyt palloja viskomaan, sillä halleilta saatava välineistö oli tuohon aikaan varsin painavaa, eikä lapsille suunnattua. Kevyemmät pallot puuttuivat tyystin.

– Olen pienikokoinen, niin ei niillä ollut oikein mahdollisuuksia heittää. Tuttavaperheen pojilla oli omat pallot ja heiltä lainasin 8-paunaista palloa, jolla heitin ensimmäiset kerrat. Isäni kanssa kävimme myöhemmin jonkin verran kisoissa, mutta ei hän koskaan lähtenyt minua onneksi sen suuremmin neuvomaan tai valmentamaan, Aalto muistelee.

Kilpailuja ja kuhinaa halleissa riitti ja se oli Aallon sanoin “sitä keilailun kulta-aikaa”.

– Jos halusit Talissa kisaamaan perjantai-illan erään, niin se piti varata ainakin viikkoa etukäteen. Itse harjoittelin parisen vuotta ennen kuin lähdin ensimmäisiin kisoihini. Kisoja oli tarjolla, mutta nuorille tarjontaa ei juurikaan riittänyt, mutta yhden kisan muistan hyvin, Kuusankoski-Kouvola-turnauksen. Molemmissa halleissa heitettiin viisi sarjaa ja sen perusteella otettiin tulokset ja valittiin joukkue arvokisoja varten.

Tuon ajan muistot tulivat sattumoisin tänä keväänä Aallon mieleen, kun hän teki kevätsiivousta.

– Vastaan tuli vuonna 1985 saatu kirje Ulpu Kaikolta. Hän oli aikanaan maajoukkuetason keilaaja ja sittemmin pitkäaikainen Kouvolan keilahallin yrittäjä. Nyt hän on jo yli 80-vuotias. Hän kirjoitti silloisena tyttöjen valmentajana, että ”sinut on valittu junioreiden maajoukkueeseen, olisi mukava nähdä ennen kilpailuja”. Touhu oli siis silloin vähän erilaista.

– PM-kisoihin pääsin sitten vuonna 1985 ja olin tuloslistalla toiseksi viimeinen. 1986 EM-kisoissa olin kolmanneksi viimeinen. Ei se ruusuisesti alkanut, Aalto toteaa.

Nuorten kisoista aikuisten arvokisavoittajaksi

Nuorten MM-kisat järjestettiin vuonna 1990 Filippiinien pääkaupungissa Manilassa. Aalto oli valmistautunut hyvin ja lähtökohdat olivat selvät.

– Tuumasin ennen niitä kisoja, että jos siellä ei suju, niin ei minusta mitään tule. Olin lopulta kymmenen parhaan sakissa hyvien keilaajien joukossa ja totesin, että eiköhän tämä vielä tästä.

Muutama vuosi vierähti, kunnes koitti hetki, jolloin oli helppo todeta, että keilailuun panostaminen kannatti. Aalto juhli vuoden 1993 aikuisten EM-kisoissa Masters-kultaa.

– Ensimmäinen mitali, jonka itse henkilökohtaisesti ansaitsin. Sössin aiemmin All Events -osiossa, mutta kuittasin sen sitten Mastersissa. Amatööripuolella tuo oli lopulta urani isoin henkilökohtainen voitto.

Kaksi vuotta myöhemmin olivat vuorossa naisten MM-kisat Yhdysvalloissa. Tuloksellisesti menestyksekkäät maailmanmestaruuskilpailut jäivät lopulta Aallon uran ainoiksi. Kotiin tuomisina olivat upeat MM-kultamitalit pari- ja joukkuekilpailuista, vaikka olosuhteet eivät olleet parhaimmasta päästä.

– Siellä meni järjestäjien puolelta kaikki pieleen. Viimeisiä eriä lopeteltiin vielä kolmen aikaan yöllä, eikä tulospalvelukaan toiminut kunnolla. Rataolosuhteetkin olivat lievästi sanottuna haastavat. Kisat olivat kuitenkin lopulta onnistuneet, kun maailmanmestaruuksia tuli.

Historiallinen päätös – Aalto suuntasi ammattilaiseksi Pohjois-Amerikkaan

Syksyllä 1999 Aalto teki päätöksen, joka ylitti uutiskynnyksen useammassakin suomalaisessa urheilumediassa. Hän päätti pakata laukkunsa ja suunnata Pohjois-Amerikkaan, suuntanaan naisten ammattilaiskiertue PWBA.

– Jos keilailua mietin, niin siellä viettämästäni ajasta nautin kaikista eniten. Keilailullisesti se oli sinänsä reilua aikaa. Jos keilasit hyvin, sait palkintoshekin. Jos keilasit huonosti, niin et saanut. Ei siellä kisoissa huonommilleen hävinnyt, sillä pelaajien taso oli kova.

Vuonna 2000 Aalto pääsi varsin lähelle titteliä, kun hän selvitti tiensä tv-finaaliin Las Cruces Openissa. Tasainen finaaliottelu päättyi lopulta Kim Adlerin eduksi lukemin 216-211.

– Lähellä se oli, muttei voiton saavuttaminen jäänyt älyttömästi harmittamaan. Häviössä oli myös helpotusta, kun ei tarvinnut puhua telkkarissa englantia. Olisinko sitten osannut kiittää oikeita ihmisiä oikealla tavalla ja vastaavaa, Aalto hymähtää.

Kilpailu-ura loppuu, mutta keilailu säilyy isona osana arkea

2001 syksyllä alkaneen kiertuekauden Aalto jätti lopulta kesken ja suuntasi Suomeen, kun WTC-tornien isku tapahtui. Sen jälkeen hän kävi kiertueella vain kesällä. Palkintorahat pienenivät ja hieman myöhemmin koko kiertuekin meni konkurssiin. Myös Aallon keilailu-ura tuli pian päätökseensä.

– Olimme vuosi ammattilaiskiertueella lopettamiseni jälkeen Las Vegasissa keilaamassa, eikä siellä oikein sujunut. Valvoin sen kilpailun aikana yhden yön pohtien ja totesin aamulla Jounille, että se oli nyt siinä. Pallotkin jäivät sinne ja ne tulivat sieltä sitten myöhemmin kotimaahan. Harva lopettaa niin totaalisesti, mutta minun kohdallani näin kävi, enkä ole kaivannut enää radoille, Aalto kertoo.

Pauliina Aalto oli estynyt saapumaan Keilailugaalaan, mutta hänen upeaa uraansa muisteltiin samalla, kun Aalto nimettiin Keilailuliiton Hall of Fameen.

– Pääsin keilailussa siihen pisteeseen, mihin omilla taidoillani pystyin. Aika maksimiin ylsin.

Jouni, eli Jouni Helminen on monelle suomalaista keilailumaailmaa tuntevalle varsin tuttu nimi. Vuodesta 1992 yhtä pitäneet Aalto ja Helminen ovat oppineet toisiltaan paljon keilailusta ja elämästä. Aalto jakaa ison kiitoksen miehelleen keilailumenestyksestään.

– Ilman Jounia minusta ei olisi tullut kunnon keilaajaa. Hän vielä kilpailee, mutta itse en ole enää vuosiin radalla käynyt, vaikka sielultani olenkin aina keilaaja.

Kilpailu-uran loppumisesta huolimatta Aalto on tienannut elantonsa keilailusta jo vuosikymmenet. Yhdessä Jounin kanssa heillä on ollut keilailutarvikkeiden maahantuontiyritys Sport Bowling Finland jo lähes 20 vuoden ajan. Lahden keilahallia he pitivät vuodesta 2007 aina vuoteen 2018 asti.

Vaikka Aalto ei enää säännöllisesti keilailu-uraansa muistelekaan, muistetaan hänet silti muualla vielä varsin hyvin. Tästä osoituksena tuore valinta Suomen Keilailuliiton Hall of Fameen.

– Totta kai valinta tuntuu mukavalta. Timanttineulan sain jo vuonna 1995. Onhan tämä sinänsä hauskaa, nyt on päästy “vanhusten” kerhoon. Tosin, onhan siellä minuakin nuorempia ihmisiä, Aalto naurahtaa.

Teksti: Markus Viljanen
Kuvat: Henri Havusela

Jätä vastaus