tiistai, lokakuu 22, 2019
Haastattelutkansi

Lehtoset ja yrittäjäperheen ABC

Kimmo, Jenni, Tatu ja Anne tekevät sekä työpaikalla että kotona töitä vahvana joukkueena. Lapset ovat oppineet vanhemmiltaan yrittäjän arjen ja asenteen.
735lukukertaa

Huippukeilaaja Kimmo Lehtonen, 51, tunnetaan värikkäänä persoonana ja sanavalmiina kaverina, jolla on monta rautaa tulessa keilailun lisäksi. Kimmon tukena on yhteen hiileen puhaltava perhe, jolle yrittäjän arjesta on tullut elämäntapa.

Leveä hymy, hauskat jutut ja selvät mielipiteet asiaan kuin asiaan. Nämä ovat piirteitä, jotka jäävät mieleen ensimmäisenä, kun tapaa Kimmo Lehtosen, joka on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaiskeilaajista.
Pintaa syvemmälle päästessä leppoisan ulkokuoren alta paljastuu pedantti yrittäjä, joka laskelmoi tarkasti siirtonsa yhdessä Anne-vaimonsa kanssa. Pitkään yhdessä ollut pariskunta perusti yrityksen jo 90-luvun alussa. Matkan varrella elämänkumppanien arkeen on kuulunut siivousfirman pyörittämistä, useamman keilahallin perustaminen, Brunswick Ballmaster Openin järjestämistä ja monia muita projekteja.

Tällä hetkellä Lehtosten arki kuluu pitkälti BowlCircus Flamingossa. Keilaviihdekeskus on ollut mukana siitä asti, kun Flamingo avasi ovensa vuonna 2008.

Kimmon tarkka harkinta asioihin näkyy jo hallin sisääntulossa, johon on asennettu Fogscreen-sumuseinä, jonka läpi jokainen sisään tuleva asiakas kävelee.

– Sisäänkäynti on kauhean tärkeä. Kävin Saksassa, mistä tämä löytyi. Yllätyksekseni suomalaisfirma tätä siellä messuilla esitteli. Kyseessä oli arvokas investointi, mutta ajatus on siinä, että tuon läpi kävellessä unohdat muut menot ja keskityt siihen, että olet tullut tänne nauttimaan ajastasi, Kimmo perustelee.

Visiona keilaviihdekeskus

Lehtoset halusivat aikoinaan perustaa perinteisten keilahallien rinnalle keilailuviihdekeskuksen, ja ajatus jalostui lopulta ketjun rakentamiseksi. BowlCircuksella on toimipisteet Flamingon lisäksi Sellossa, Vuokatissa ja Saimaalla.

Ajatuksena oli, ettei kaikkien hallien tarvitse olla kilpakeilahalleja, vaan paikkoja, joihin ihmiset voivat keilailun ohella tulla viihtymään ja ruokailemaan, minkä lisäksi visuaalinen ilme sekä laadukas äänentoisto ovat isossa roolissa. Myös paikat valittiin tarkkaan sinne, missä oli jo valmiiksi asiakasvirtaa.

– Meille oli tärkeää alusta asti, että täällä panostetaan efekteihin, äänentoistoon, valoihin ja screeneihin, joiden kanssa me olimme edelläkävijöitä, Kimmo sanoo.

Kimmo ja Anne ovat ruuhkavuosien jälkeen myyneet osuutensa muista toimipisteistä ja keskittyvät tällä hetkellä Flamingon pyörittämiseen.

Kiitollinen vastoinkäymisistä

Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä. Ennen kuin Kimmosta kasvoi perheenisä ja yrittäjä, hän kävi läpi alkoholinhuuruisen nuoruuden. Vaikeuksien jälkeen alkoi haasteellinen arki, johon on kuulunut perhe-elämän, keilailu-uran ja yrityksen pyöritys, joiden yhdistäminen on vaatinut työtunteja pitkälti vuorokauden ympäri.

– En ole sitä niin paljon miettinyt, koska enemmän olen vain tehnyt. Raitistuin reiluna parikymppisenä noin 29 vuotta sitten, minkä jälkeen työskentelin pari vuotta maalausliikkeessä, mutta muuten olen ollut yrittäjänä. Kyllä välillä olen miettinyt, että miten sitä jaksoi, kun välillä yötä päivää töissä ja siihen päälle keilailukilpailut, Kimmo kertoo.

Hänen mukaansa asiat vain nivoutuivat lopulta yhteen isoksi kokonaisuudeksi.

Kimmo Lehtonen on kokenut elämässään paljon. Flamingossa hän on halunnut panostaa myös kokoustiloihin, jonka seinille on laitettu keilailulegendojen kuvia. Tässä Kimmo poseeraa yhdessä Marshall Holmanin kanssa.

– Into tekemiseen kuitenkin vei eteenpäin. Olen aina uskonut siihen, että se mihin ihmisellä on tahtotila, ne asiat pystyy järjestämään tavalla tai toisella.

Kimmo osaa olla myös kiitollinen elämässä vastaan tulleista vastoinkäymisistä, sillä hänen mukaansa ne ovat opettaneet suhtautumaan asioihin ja käsittelemään erilaisia tilanteita.

– Yrittäjä voi epäonnistua monta kertaa, mutta onnistua yhdessä asiassa. Minulle onnistumiset työelämässä, keilailussa ja uusien mielenkiintoisten ihmisten tapaamiset ovat niin arvokkaita, koska minulla on omassa elämässä ollut myös niin raskaita juttuja, että olen oppinut arvostamaan onnistumisia. Sitä kautta osaa olla myös iloinen niistä. Kaikki tämä on tehnyt minusta omanlaiseni persoonan.

Perhe on tärkein

Kimmo ei suinkaan ole tehnyt kaikkea yksin. Aikuisiksi kasvaneet lapset Tatu, 23, ja kaksi vuotta nuorempi Jenni ovat tuoneet oman panoksensa perheyritykseen. Vaimo Anne on ollut isossa roolissa yhteisen yrityksen rakentamisessa sekä jätti myös hyväpalkkaiset päivätyönsä ennen Flamingon ovien avaamista, jotta pariskunta pystyi täysillä rakentamaan yhteisen tulevaisuuden omilla ehdoillaan.

– Anne on ollut iso apu, ja suuri osa keilailu-urastanikin on hänen ansiotaan, kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä. Joskus mietin tosissaan, että lopettaisin keilailun, jotta pystyisin auttamaan enemmän kotona.

– Niinä hetkinä Anne on sitten kysynyt, että olenko nyt ihan varma tästä, ettei vaan joskus kaduta. Näiden hetkien jälkeen on vasta tullut oman keilailu-urani huikeimmat jutut 2000-luvun puolella, Kimmo kiittelee.

Lehtonen korostaa, että yrittäjänä oleminen on ollut kaikkea muuta kuin kultainen tie. Mukaan on mahtunut bisnesideoita, joista on tullut taloudellista tappiota.

Lisäksi on ollut epäonnistuneita asiakkuussuhteita ja henkilökohtaisia tappioita. Siihen päälle paljon hävittyjä keilailukisoja voittojen lisäksi.

– On vain aina noustu siitä. Epäonnistumiset ovat omalla tavallaan luoneet vain lisää motivaatiota. Sitten on vain ne tietyt asiat, jotka ovat onnistuneet, Kimmo sanoo.

Hän kertoo myös, että he ottivat Annen kanssa valtavan taloudellisen riskin Flamingossa.

– Jos tämä olisi epäonnistunut, me olisimme kaatuneet ja olisimme ikämme olleet velkavankeudessa. Me kuitenkin päätimme, että emme epäonnistu ja suunnittelimme asiat sen mukaan. Toisaalta, jos tämän kanssa olisimme kaatuneet, olisimme keksineet tilanteeseen ratkaisun ja jatkaneet uusiin haasteisiin.

Tarkkaa suunnittelua

Alun perin Kimmolla ja Annella tuli muutaman paikallisen keilaajan kanssa kokemusta keilahallin perustamisesta Vuokattiin 2000-luvun alkupuolella. Sitä ennen vuonna 1993 perustettu Lehtosten yritys oli keskittynyt siivousfirman pyörittämiseen.

Lehtosten lapset olivat pieniä ja vierailivat usein Vuokatissa. Lopulta tarjoutui mahdollisuus perustaa sinne keilahalli. Kimmo muistaa, että hankkeeseen lähdettiin selvä visio mielessä.

– Lähtökohta oli erilainen kuin perinteinen keilahalli. Tarkoituksena oli panostaa kilpakeilailun sijasta hohtopuoleen ja baariin eri tavalla. Tuotiin tuote sinne, missä ihmiset valmiiksi olivat. Halusimme luoda uudenlaisen keilailutuotteen. Myös yritysmyynti oli tärkeässä roolissa ja yhä edelleen iso osa liikevaihdostamme tulee yritysten kautta.

Kimmo Lehtosen mukaan alusta asti on ollut selvää, että hallin visuaalisuuteen pitää panostaa.

Kokemus Vuokatista oli arvokasta, kun vuonna 2006 Lehtosille tarjoutui mahdollisuus lähteä mukaan Flamingoon, joka avaisi ovensa vuonna 2008. Tässä vaiheessa Anne myös jätti työnsä IT-alalla.

– Puolitoistavuotta käytimme suunnitteluun ennen kuin Flamingo avautui ja mietimme hyvin tarkasti kaikki asiat brändistä sisustukseen asti. Samoihin aikoihin alkoi kauppakeskus Sellon laajennus ja meille tarjottiin vuokratilaa myös sieltä. Silloin syntyi ajatus, että tehdään tästä ketju, Kimmo muistelee.

Onnistunut lähtö

Perhe ei muista ajan olleen erityisen raskas henkisesti, vaikka edessä odotti kahden keskuksen avaaminen, joiden kuukausittaiset menot olisivat isot. Kaikki oli kiinni valmistautumisesta.

– Muistan, kun Anne kirjoitti olkkarin sohvalla valtavasti liiketoimintasuunnitelmaan liittyviä asioita ja ideoita ylös. Me olemme alusta saakka tehneet kaiken itse ja suunnitelleet asiat tarkasti. Totta kai joissain asioissa on tarvittu ulkopuolista apua, mutta itsellämme on selkeästi ollut mielessä, mitä haluamme tehdä, Kimmo linjaa.

Katastrofia ei koskaan tullut. Flamingo avasi ovensa 2008 syyskuussa ja on ollut siitä asti avoinna 365 päivää vuodessa. Myös Sellossa asiat starttasivat liikkeelle hyvin. Vuonna 2012 myös Ruusulan keilahalli siirtyi Lehtosten vastuulle.

– Meidän työntekijöillemme myös kuuluu iso kiitos, kun heidän ansiostaan arki pyöri. Meillä ei Kimmon kanssa ollut itsellämme kokemusta ravintola-alalta. Työntekijöille pystyi antamaan vastuuta ja itse pystyi keskittymään muuhun tärkeään, kuten markkinointiin, Anne sanoo.

Pian yrityksen arki oli kasvanut sen verran laajaksi, että se alkoi käydä väkisinkin raskaaksi.

– Se alkoi käydä rankaksi. Vuoden 2015 kohdalla alkoi tuntua, että nyt on ehkä liikaa. Kummankaan luonne ei ole sellainen, että olisimme siirtäneetkään vastuita muille, Anne linjaa.

Kimmo on samaa mieltä. Tänä päivänäkin hänelle on tärkeää, että asiat tehdään omilla ehdoilla, mikä käy voimille, jos toimipisteitä on monta. Kimmo muun muassa siivoaa itse Flamingossa lähes päivittäin, jotta kriteerit täyttyvät.

– Jos haluat, että tuote on kunnossa, se toimii ja sitä kehitetään, niin kaikkea ei vain voi siirtää muiden vastuulle. Me tiesimme, että kaikkea ei voi ulkoistaa.

Asioista luopuminenkaan ei tapahdu itsestään. Kimmo nimeääkin vuoden 2016 oman työuransa rankimmaksi ajaksi, kun Sellon myynnin lisäksi Ruusulan keilahalli myytiin Bowling Oy:lle. Samaan vuoteen mahtui myös siivousfirman myynti, vaikkakin Kimmo oli siirtynyt sieltä sivuun jo aikaisemmin operatiivisista tehtävistä.

– Asiat olisivat menneet siihen pisteeseen, että jossain vaiheessa ei olisi enää kiinnostanut, missä kunnossa jokin tietty yksittäinen asia on, eikä se ollut vaihtoehto. Vuosi 2016 oli kaikkein stressaavinta, kun kolme isoa kauppaa vireillä, miljoona muuta asiaa hoidettavana ja koko ajan neuvottelet ihmisten kanssa sekä lasket asioita valmiiksi tulevia kauppoja varten. Se oli kyllä yksi kovimmista vuosista, Kimmo huokaa.

Yrittäjyys tarttuvana voimana

Perhe-elämän yhdistäminen kaikkeen kiireeseen on tuntunut onnistuneen Lehtosilta mallikkaasti. On silmiinpistävää, kuinka hyvin joukkuepeli luonnistuu kaikilta neljältä.

– Flamingon ja Sellon auetessa ensimmäinen vuosi oli vähän hämärää kiireitten takia. Onneksi lapset olivat jo 11– ja 13-vuotiaita, joten he pärjäsivät paljon itsekseen, kun me vanhemmat olimme kädet syvällä töissä ennen kuin saimme asiat vakiintumaan.

Lapsille Jennille ja Tatulle yrittäjän arki on muutenkin tullut tutuksi pienestä pitäen, mikä näkyy heidänkin tekemisissään. Tatu on edennyt perheyrityksessä hoitamaan vastuullisia ravintolapäällikön tehtäviä ja vastaa myös Flamingon keilakoneiden huoltamisesta ja kunnossapidosta.

Tatu kuului omassa ikäluokassaan lahjakkaimpiin juniorikeilaajiin ja palkintokaapista löytyykin muun muassa neljä EM-mitalia juniorimaajoukkueesta sekä kaksi junioreiden SM-kultaa vuosilta 2012 ja 2013. Nykyään hän ei keilaa yhtä aktiivisesti, mutta pääsi vuonna 2019 Ballmaster Openin finaalivaiheeseen.

Tatu on ollut vanhempiensa apuna keilahallilla vuosia, ja hiljalleen osaaminen sekä vastuu ovat lisääntyneet.

– Räpläsin paljon alkuun noita kassajärjestelmiä ja kun koneisiin tuli vika, olin aina katsomassa, että mikähän siellä voisi olla. Pasi Määtän ja Olli Kovasen kanssa kävin tekemässä huoltoja koneisiin eri halleissa. Perehdyin asiaan syvemmin ja lopulta pystyin itsenäisesti mennä korjaamaan koneita. Yhden Brunswickin kurssinkin kävin suorittamassa Unkarissa, Tatu kertoo.

Kimmo kertoo, ettei keilahallien avaamisessa ollut suurta draamaa, sillä olivathan lapset olleet olemassa jo silloin, kun siivousfirma oli kuvoissa mukana.

– Lapset ovat nähneet koko tämän kierron. Välillä ollaan kotona, välillä öitä pois, tehdään töitä kotona, mutta samalla hoidetaan lapset. Kotona tieto on ollut myös avointa siinä mielessä, että he ovat myös tienneet missä mennään taloudellisesti. He ovat oikeasti olleet mukana yrityselämässä alusta saakka, Kimmo kertoo.

Kimmo Lehtonen on myös koristanut Flamingon tiloja ”maailman suurimmalla keilapallolla”, jolla on painoa noin yhdeksän tuhatta kiloa.

Tatu myös kertoo vanhempiensa arjen tarttuneen siinä mielessä, ettei työpäivinä kellokorttia leimata, vaan paikalla ollaan silloin, kun tarvetta on. Viikonpäivillä ei ole samanlaista merkitystä kuin normaaliin viikkorytmiin tottuneilla.

– Tapa tehdä töitä ja yrittäjähenkisyys ovat selvästi täysin tarttuneet Tatuun sen enempää patistamatta. Ei me olla ikinä sanottu, että tähän yritykseen pitäisi uhrata aikaa työajan ulkopuolella. Siitä on tullut myös Tatun tapa toimia, Anne pohtii.

Harrastukset henkireikänä

Myös perheen kuopus Jenni on työskennellyt perheyrityksessä, mutta hänen arkensa täyttyy yliopisto-opintojen lisäksi muodostelmaluisteluun panostamisesta. Lahjakkaan luistelijan edustama Team Unique lukeutuu maailman parhaimpiin muodostelmaluistelujoukkueisiin.

– Lukion jälkeen pidin välivuoden ja olin käytännössä joka päivä töissä perheyrityksessä tekemässä muun muassa paperitöitä, laskutusta ja markkinointia. Muuten olen ollut kiireinen, kun meidän joukkueemme harjoittelee 30 tuntia viikossa, hän sanoo.

Tyttären harrastus on lähellä myös vanhempien sydäntä. Perhe matkustaa paljon Jennin kilpailuiden perässä ja osallistuu muutenkin toimintaan aktiivisesti.

– Alusta asti olemme tämän kiireen ja yrittämisen keskellä vieneet lapset jokaisiin harjoituksiin ja kilpailuihin. Olemme eläneet käytännössä symbioosissa ja elämään on kuulunut sekä yrittämistä että urheilua, Kimmo tuumaa.

Kimmo toivoisi, etteivät vanhemmat näkisi lastensa harrastuksia ylimääräisenä taakkana, vaan terveenä osana arkea.

– Ei me olla ikinä koettu ylimääräiseksi, vaan enemmänkin henkireikänä, eikä olla koettu sitä sellaisena asiana, että olisi omaa aikaa siihen uhrattu. Me teemme perheenä paljon yhdessä. Ehkä se on sitten ollut pois jostain kyläilyreissuista ja tällaista asioista.

Tunteille ei liikaa tilaa

Kimmo ja Anne ovat nauttineet parin vuoden ajan siitä, että ruuhkavuosiin verrattuna elämä on ollut seesteisempää, vaikkakin työtunteja tekevätkin yhä reippaasti.

Pariskunta käyttää entistä enemmän harkintaa, mihin asioihin yritys lähtee tänä päivänä mukaan.

– Kun tulee ehdotuksia, niin siinä on usein sellainen lapsenomainen innostus, mutta kun luvut tulevat nenän eteen, siinä kohtaa pitää osata myös heittää tunteita romukoppaan. Meillä on ihan hyvä pohja ja ymmärrys lukuihin ja olemme oppineet ymmärtämään niitä.

Kimmo ja Anne ovat joskus jopa pohtineet Yhdysvaltoihin keilahallin perustamista.

– Siinä mennään niin eri kulttuuriin ja ympäristöön, että tässä vaiheessa nämä asiat laittavat jarruja päälle. Jotain virikettä pitää olla ja kyllä me Annenkin kanssa aiotaan vielä pitkään olla yrittäjinä, Kimmo linjaa.

Paikallistuntemus ja rohkeus valttina

Entä miten Kimmo neuvoisi keilahalliyrittäjiä ympäri Suomen kasvattamaan liiketoimintaansa?

– Minulla olisi tuohon kahdeksan tunnin luennon paikka. Siihen on vaikea vastata lyhyesti. Me ei olla ikinä arvosteltu muiden tekemisiä, kun tiedämme, kuinka vaikea näitä hommia on toteuttaa. On sanomattakin selvää, että on paljon erilaisia näkemyksiä siihen, mitä perinteisissä keilahalleissa voisi tehdä.

Ajat ovat muuttuneet, sillä Kimmon mukaan kilpakeilailu on vähentynyt, mutta toisaalta ihmisiä käy keilaamassa enemmän kuin koskaan.

– Eli ehkä perinteisempien hallien pitäisi rohkeammin uskaltaa muuttua. Se ei kuitenkaan tarkoita kilpakeilailun tai muiden hyviksi todettujen asioiden lopettamista, Kimmo tarkentaa.

BowlCircus Flamingoon astuessa asiakkaat kävelevät sumuseinän läpi. Kimmo pitää sisääntuloa tärkeänä osana keilahallia.

Kaikki eivät toimi isoissa kaupungeissa, mutta myös paikallistuntemus on tärkeässä roolissa ihmismassojen lisäksi.

– Pitäisi keskittyä kaupungin kulttuuriin ja luoda keilahallistakin heidän itsensä näköinen keilailumiljöö. Sellainen, minkä pystyy toteuttamaan ja mihin on järkevä investoida ja tavalla, että sen tuotteen voi luoda paikallisia kiinnostavaksi. Oikeilla toimilla moni halli varmasti pystyisi kasvattamaan liiketoimintaansa, kun kokonaisuus otetaan huomioon.

Myös Anne korostaa, että pienilläkin teoilla voi saada liiketoimintaan piristystä.

– Nykypäivänä pelkällä palvelukonseptimuutoksella pääsee jo pitkälle. Sen avulla pystytään suuntaamaan keilailua muillekin kuin seurajäsenille tai kilpailijoille. Niin moni on kuitenkin kiinnostunut keilailun sosiaalisesta puolesta. Se on keilailun vahvuus.

Kuvat ja teksti: Henri Havusela

Jätä vastaus