keskiviikko, tammikuu 16, 2019
Haastattelutkansi

Ihmiset ympärillä – ystävät kertovat Mikan menestymiset taustat

Mika Koivuniemi
Huippukeilaaja Chris Barnes ylistää Koivuniemen työmoraalia.
41lukukertaa

Perheen lisäksi Mika Koivuniemen uralla oli useita ihmisiä, jotka pääsivät seuraamaan Mikan uraa läheltä ja tukemaan omalta osaltaan menestystarinaa.

Yksi heistä on Mikan keilailutekniikat uuteen uskoon laittanut valmentaja Ron Hoppe.

– Tapasin Mikan, vuonna 1991 hänen voittaessaan MM-kisojen Masters-kultaa. Vuonna 1995 autoin häntä solmimaan sponsorisopimukset Eboniten ja ja Turbon kanssa. Pari vuotta myöhemmin aloin valmentamaan häntä täysipäiväisesti.
Myös Hoppen mielestä Koivuniemen heiton muuttaminen Yhdysvalloissa oli perusteltu päätös.

– Sanoisin, että Mika oli aika turhautunut. Se mikä oli toiminut Suomessa, ei toiminutkaan Yhdysvalloissa. Mika oli kuitenkin erittäin omistautunut ja työskenteli väsymättä. Me kirjaimellisesti muutimme kaiken, mitä Mika oli aikaisemmin oppinut keilailu-urallaan.

Hoppe muutti Mikan kävelyn ja pallon saaton, minkä lisäksi kaksikko teki muutoksia Koivuniemen vauhtiin. Koko prosessi tehtiin lukemalla rataa pituussuunnassa sen sijaan, että heittoa olisi muutettu sivuttaissuunnassa.

– Käytimme paljon työtunteja nopeustutkan avulla siihen, että hän pystyi heittämään palloa kontrolloidusti ja tehokkaasti 16 mailin tuntivauhdilla (noin 25 kilometriä tunnissa).

Valmentajan mukaan Koivuniemen suurimmat vahvuudet ovat henkisellä puolella.

– Mikan suurin vahvuus on hänen uskomaton kykynsä päästä keskittyneeseen tilaan. Kun hän pääsee siihen tilaan, hän on lähes voittamaton.

Hoppella on monta tarinaa Mikasta kerrottavana, mutta yksi mieleenpainuvimmista tapahtui, kun oli aika testata Mikan oppimia uusia taitoja. Kun isoja muutoksia oli harjoiteltu, kaksikko ajoi Detroititista Connecticutiin kilpailemaan US Openiin.

– Meillä oli tarkka suunnitelma. Mika oli keilannut harjoituksissa yhdeksän kaatoa kymmenestä heitosta. Kilpailu käynnistyi, mutta kaatoja ei tullut ensimmäiseen kahdeksaan ruutuun.

Mika käveli Hoppen luokse ja sanoi ”En pysty tähän, keilaan omalla tavallani”.

– Vastasin vain, että hyvä on. Se oli erittäin huono päivä. Emme puhuneet motellilla mitään.

Seuraavana aamuna tuskailu jatkui, eikä sanoja vaihdettu. Viidennen sarjan alussa Mika vain istui paikoillaan muiden pelaajien vaihtaessa omille radoilleen.

– Kävelin hänen luokseen ja kysyin, että miksi ei nyt vain pelattaisi niillä suunnitelmilla, mitä olimme tulleet opettelemaan. Tulosta ei tullut vieläkään sinä päivänä, mutta seuraavana päivänä Mika keilasi parhaan tuloksen kahdeksan sarjan blokissa ja nousi lähelle karsintarajaa.

Hänellä oli mahdollisuus päästä 24 parhaan joukkoon, mutta taaskaan peli ei kulkenut.

– Eikä Mika päässyt jatkoon. Se kilpailu oli iso opetus siitä, mitä vaati pärjätä PBA-kiertueella.

”Mikalla on mieletön työmoraali”

Myös huippukeilaaja ja Koivuniemen hyvä ystävä Chris Barnes tapasi Mikan ensimmäistä kertaa 90-luvun puolivälissä Las Vegasissa.

– Hän oli aika päinvastainen persoona verrattuna paikallisiin. Siinä missä muut olivat äänekkäitä ja ärsyttäviä, Mika oli hiljainen, intensiivinen ja antoi tekojen puhua puolestaan ilman, että hänen täytyi pitää siitä isompaa meteliä, Barnes muistelee.

Barnes sanoo Koivuniemen olevan yksi kovimmista vastustajista missään.

– Hän pystyy pelaamaan mistä kohti tahansa rataa, ja pystyy sopeuttamaan heittonsa olosuhteisiin sekä hallitsee kierteensä loistavasti. Kun nämä tekniset asiat yhdistää hänen taitoonsa heittää parhaat heitot kovan paineen alla, hän on vastustaja, jota on hyvin vaikea voittaa.

Barnesin mukaan on myös aliarvostettua, kuinka vaikea on pärjätä vieraassa maassa.

– Hänen perheellään ja erityisesti vaimollaan Leenalla on iso merkitys Mikan menestymisessä. Lisäksi Mikan poikkeuksellinen työmoraali on ollut iso syy sille, että hän on menestynyt riippumatta siitä, mistä hän on kotoisin.
Peräti 19 PBA-titteliä omalla urallaan voittanut Barnes kuvailee Mikaa vakavaksi persoonaksi, joka ei paljon juttele tuntemattomien kanssa.

– Hän on todella fiksu ja kuten sanoin, hänellä on mieletön työmoraali. Kun Mikan oppii tuntemaan, hän on myös erittäin hauska ja hänellä on pirullinen sarkastinen huumorintaju. Mika osaa olla myös taikauskoinen.

Barnesilla on tästä taikauskoisuudesta hyvin suomalainen kokemus.

– Mikalla oli tapana mennä kieriskelemään lumeen saunasta, sillä Detroitin sää on helmikuussa melkolailla samanlainen kuin Suomessa.

Mika sai taivuteltua Barnesin kokeilemaan suomalaista tapaa.

– Valitettavasti tai onneksi me molemmat pääsimme sillä viikolla neljän parhaan joukkoon ammattilaiskiertueella. Sen takia tästä lumessa pyörimisestä tuli tapa, jos olimme hänen luonaan ja sattui olemaan lunta maassa.

Tom Hahl: ” Olen aina ihaillut Mikan saavutuksia”

Entinen huippukeilaaja Tom Hahl kasvoi yhdessä Mikan rinnalla Tampereella, joten yhteisiä muistoja riittää.

– Kuten siihen aikaan oli tapana, tulimme molemmat lajin pariin vanhempien mukana ja tapasimme Mikan kanssa vuonna 1977. Olimme eri seuroissa, Mika Nastassa ja minä Pyrinnössa. Siihen aikaan ei ollut monia junioreita ja luonnollisesti ystävystyimme nopeasti.

Hahl kertoo, ettei Koivuniemen huipulle nouseminen tapahtunut nopeasti.

– Mikahan ei ollut mielestäni luonnonlahjakkuus ja tuli Suomen keilailun huipulle vähän myöhäisemmässä vaiheessa, kertoo Hahl, joka itse tunnettiin todellisena nuorisotähtenä keilailupiireissä.

Voitto Singaporessa 1991 MM-kisoissa oli Koivuniemen läpimurto 24-vuotiaana.

– Siitä saatu itseluottamus oli tärkeä osa hänen tulevaa ammattilaisuraansa. Päätös USA:han muutosta 1996 ja ammattilaiseksi siirtymisestä oli aika luonnollinen päätös tavallaan. Ei helppo, kun tietää lajin luonteen ja taloudelliset riskit, Hahl linjaa.

Kuitenkin suomalainen sisu voitti ja Mikasta tuli kiertueen yksi tähdistä.

– Kova työ, tietotaito, halu pärjätä ja varsinkin henkinen kantti tilanteissa, joissa onnistumista tarvittiin, olivat hänen tavaramerkkinsä. Mika tulee aina hyvin valmistautuneena kisaan pelisuunnitelman kanssa, Hahl kertoo.

Itse Singaporeen muuttaneella Hahlilla on myös hyviä tarinoita kerrottavanaan.

– 90-luvun alussa kisasimme Singaporessa, mihin matkustimme pari kertaa vuodessa. Santa Claus Openissa oli luvassa 300 pisteen sarjasta auto sekä nippu käteistä vuonna 1993. Heitin 300 sarjan finaalissa, mutta tulin hylätyksi laittomasta pallosta, jota en käyttänyt. Mika meni ja voitti kisan.

Seuraavan vuonna suurin toivein kaverukset lähtivät takaisin suurta palkintoa jahtaamaan.

– Mika pääsi yrittämään täydellistä sarjaa jo alkukilpailussa, mutta viimeisellä jäi keila pystyyn, 299. Hyvityksenä oli tällä kertaa minun turnausvoitto.

1995 Hahl asui jo Singaporessa, ja haki Mikan kentältä haluttua palkintoa jahtaamaan.

– Sieltä suoraan ensimmäiseen erään, jossa Mika sitten heitti 300. Kolmen vuoden ‘’jahti’’ oli loppunut ja loppu viikko meni vahan banketin puolelle.

Kaverusten molempien elämässä on tapahtunut paljon ja molempien elämäntilanteet ovat muuttuneet.

– Olemme kannustaneet toisiamme junioriajoista lähtien. On hienoa, että ystävyytemme on säilynyt, vaikka välimatkat ovat olleet pitkiä ja monia asioita on matkan varrella muuttunut.

Hahl myös sanoo, että Koivuniemen menestymisen olisi hänen mielestään pitänyt olla enemmän esillä vuosien aikana. Mikan valintaa Hall of Fameen hän hehkuttaa.

– Pääseminen lajinsa Hall of Fameen Amerikassa on uskomaton juttu, varsinkin ulkomaalaisena ei ole helppoa. Se merkitsee, että olet todellakin yksi lajin hyvin harvoista, ja kuvaa pitkää menestyksellistä uraa. Se valinta on korkein mahdollinen kunnianosoitus lajissa.

kuva: PBA media gallery

Jätä vastaus