tiistai, lokakuu 27, 2020
Haastattelut

Hienostihan nämä vuodet ovat menneet

143Luettu

Pasi Uotila on ollut vuosikausia Suomen kärkikeilaajia. Suurin palo menestymiseen on jo hiipumaan päin, mutta hän on saavuttanut pitkällä kilpailu-urallaan paljon.

Pasi Uotila on varsin tuttu näky Fun Bowlingissa Helsingissä. Hän on pyörittänyt Strike Shopia hallin tiloissa jo 20 vuoden ajan. Firmaan hän tuli töihin vuonna 1998 ja on ehtinyt tehdä kuluvien vuosien aikana hallilla kaikenlaista – mitä milloinkin tarvitaan.

Pasi Uotila keilasi itsensä kahdeksan parhaan joukkoon Finnish Masters -lopputurnauksessa.

Vallitsevat poikkeusajat ovat iskeneet yrityksiin laajalti. Keilahallien kohdalla tilanne on ollut varsin haastava, sillä kevään hyvät ajat menivät sivu suun, eikä loppuvuodenkaan yllä leiju juuri muuta kuin epävarmuutta.

– Meilläkin lähestulkoon koko henkilökunta lomautettiin koronan alkuvaiheissa. Nyt olemme palanneet periaatteessa normaaliin, mutta näkymät ovat yhä heikot. Lokakuun loppupuolella alkava pikkujoulukausi on kohta täällä, ja jos emme tee silloin hyvin tuottoa, niin ei firmalla mene kovinkaan hyvin, Uotila pohtii.

– Saimme koronasta johtuen huomattavia vuokran alennuksia kesän ajalta, mutta vähän tällaista kituutteluahan tämä on ollut, vaikka kesällä kävikin väkeä keilaamassa ihan hyvissä määrin.

Kilpakeilailu ei ole meille isoin tulonlähde, vaan viihdepuolen pelit. Siksi koronan mahdollista kakkosaaltoa tässä vähän pelätäänkin. Vaikka halleja ei suljettaisikaan, niin eivät ihmiset lähde keilaamaan paikkoihin, joissa on paljon ihmisiä kerrallaan.

Uotila näkee mahdollisia haasteita myös tulevien isojen kilpailujen osalta, sillä niiden kohdalla siirtoja ja muutoksia on nähty jo useitakin.

– Miesten EM-kisatkin siirrettiin vuoden päähän ja pelkään, että jopa Ballmaster Open voi jäädä ensi tammikuussa pelaamatta. Sen kisan aikana on aina Talissa paljon väkeä ja siinä on myös kahviomyynti kovasti keskiössä. Jos sinne ei saa ottaa ihmisiä katsomaan, niin ei sellaista Ballmasteria mielestäni kannata edes pelata.

Muistot säilyvät

Uotila toteaa kiertäneensä kesän aikana pääasiassa lähihalleja ja pienempiä kisoja. Suurin into keilaukseen ja kilpailemiseen on hiipumaan päin, eikä Uotila koe omien sanojensa mukaan enää pärjäävänsä tämän hetken huipuille. SM-liigassa hänen on kuitenkin tarkoitus jatkaa toistaiseksi, mutta koronasta johtuvat joukkueiden pelaajamäärien karsimiset voivat vaikuttaa hänen pelaamiseensa tulevalla kaudella. Uotila ymmärtää, että pandemiasta johtuen joitain muutoksia piti pohtia, muttei hän aivan lämpene tehdyille päätöksille.

Mikäli pelit jatkuvat, heittää Uotila Mainareiden sijaan GB:n paidassa.

Pakosen Olli innostui taas keilaamaan ja siirtyi GB:hen, niin siinä hänen vanavedessään siirryin.

Mainareissa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. He ovat hyviä ystäviäni ja saatan joskus vielä palata sinne takaisinkin pelaamaan. Olimme ajoittain hieman ylivoimaisia Mainareiden kanssa, niin tässä saa samalla myös jotain muutosta. Oma pelaamiseni jää vielä nähtäväksi, kun vain kolmella pelaajalla pelataan. En haluaisi sieltä kenenkään muun pelipaikkaa viedä, Uotila toteaa.

– Yleisötapahtumien rajoittamisen ymmärrän ihan hyvin, mutten näe kovinkaan isoa eroa siinä, onko keilaradalla joukkueessa kolme vai viisi pelaajaa. Mutta päätökset on tehty ja niillä mennään. Kolmella keilaajalla heitettäessä peli menee enemmän yksilökeskeiseksi ja joukkueen merkitys hieman pienenee.

Uotila on saavuttanut pitkällä kilpailu-urallaan paljon, eikä hän osaa arvottaa yksittäisiä tuloksia mihinkään tiettyyn järjestykseen. Kokemuksia ja muistoja on kertynyt kasapäin laidasta laitaan.

– Kaikenlaisia mukavia voittoja on tullut, mutta Ballmaster Openin voitot ovat ehkä niitä urheilullisesti arvokkaimpia. MM-kisat olivat hyviä kokemuksia ja tuloksetkin olivat ihan kohtuullisia, vaikkei henkilökohtaista mitalia tullutkaan. EM-kisat eivät olleet koskaan niin iso juttu itselleni, enkä niissä koskaan pelannutkaan.

Maailmanmestaruudenkin hän ehti saavuttaa ikimuistoisessa MM-joukkuefinaalissa Yhdysvaltoja vastaan vuonna 2013.

– Se voitto oli mukava tapa lopettaa maajoukkueessa. Suomen tasoisen joukkueen on inasen helpompi menestyä joukkuekisoissa, koska saamme aina niin laadukkaan joukkueen kasaan, mutta esimerkiksi parikilpailuissa on vähemmän sarjoja ja ne ovat hankalampia voittaa. Palermaan Oskun kanssa olimme lähellä parivoittoa noissa samoissa MM-kisoissa, mutta finaalissa Chris Barnes ja John Szczerbinski voittivat meidät 569-473. Ei siinä voinut hirveästi harmitella, kun hävisi. Ei tarvinnut kuin taputtaa vastustajalle, kätellä ja kiittää pelistä, Uotila kuvailee yhdysvaltalaiskaksikon huikeaa suoritusta.

– Ja olihan siinä joukkuekisan MM-kullassa se hauska fakta, että isäni oli ollut mukana edellisessä MM-kultaa voittaneessa joukkueessa vuonna 1983. Sama juttu oli Ballmasterissa, jonka isäni voitti vuonna 1975, jo ennen kuin synnyin. Ei tällaisia isä-poika-voittajia ole kovinkaan paljoa historiassa.

Yksi Uotilan ikimuistoisimpia keilailuhetkiä on 2013 MM-joukkuekulta, kun finaalissa taipui USA. Vasemmalta: Suomen kultajoukkue: Osku Palermaa, Perttu Jussila, Pasi Uotila, Petteri Salonen, Joonas Jehkinen ja Tony Ranta.

Ennätysmäärä keilaajan unelmasarjoja

Arvokisamitalien lisäksi Uotila on tullut urallaan varsin tunnetuksi 300-sarjojen heittämisestä, joita hänelle on kertynyt viimeisimmän päivityksen mukaan jo 133 kappaletta. Lukema on äärimmäisen kova, eikä kukaan muu suomalainen ole lähelläkään. Tilastopoimintoina voidaan sanoa, että esimerkiksi Joonas Jehkiseltä löytyy täydellisiä sarjoja 89, Palermaalta 77 ja Mika Koivuniemeltä 81.

– Ne [300-sarjat] ovat varmaan monen asian summa, mutta omalla kohdallani on varmasti auttanut se, että radanluku ja pallon ymmärrys ovat vahvuuksiani. Toki tavallisissa kisoissa on monesti myös turhan helppoja olosuhteita. Olen toki onnistunut myös muun muassa Ballmasterissa ja MM-kisoissa, ettei se aina vain olosuhteesta ole kiinni.

Kun “keilaajan unelmasarjan” heittää reilusti yli sata kertaa, tuoko se enää fiilistä tai suurempia tunteita pintaan? Uotila myöntää tuulettaneensa 300-sarjaa – ainakin kertaalleen.

– Muistaakseni Saksan MM-kisoissa 2010 nostin kädet pystyyn, Uotila naurahtaa.

”Vaikka tekisimme mitä, on nuoria todella vaikea saada lajin pariin”

Kuten aiemmin todettua, on 43-vuotiaan Uotilan suurin intohimo kilpakeilailua kohtaan hiljalleen hiipunut. Hän tuumaa, että ilmiö on osin myös luonteva osa elämää, kun ikää tulee lisää ja jotain on tehnyt valtaosan elämästään. Silti tuo palon väheneminen hieman harmittaa häntä.

– Keilailu on ollut jo niin pitkään tärkeä osa elämääni, niin kyllähän se välillä harmittaa, kun sen merkitys hiipuu, ja sitä kautta myös tulokset ovat laskemaan päin, kun ei jaksa heitellä niin paljon. Mitään katkeruutta ei tosin ole syntynyt, vaan hienostihan nämä vuodet ovat menneet.

– En lopeta tätä lajia varmaan koskaan kokonaan, mutta tavoitteellisuus on lähestulkoon loppunut, eikä varsinaisia tavoitteita enää ole. Mahdollisiin senioreiden arvokisoihinkin minulla on vielä niin monta vuotta matkaa, etten näe itseäni sinne osallistumassa, Uotila sanoo.

Yhtä kaikki, Uotila välittää edelleen keilailusta paljon ja lajin haastavat tulevaisuuden näkymät askarruttavat mieltä. Keilailu oli ehdolla ensi vuonna kilpailtavien Tokion olympialaisten lajiksi, mutta jälleen kerran rannalle jäänti oli lopputuloksena. Uotila näkee, että olympiastatus olisi voinut olla keilailulle iso piristysruiske tulevaisuutta ajatellen.

– Vaikka tekisimme mitä, on nuoria todella vaikea saada lajin pariin. Keilailu ei vedä tarpeeksi nuoria mukaansa, joten tulevaisuus näyttää globaalisti lajin kannalta varsin huonolta. Olympiastatuksesta olisi ollut todella paljon hyötyä, sillä silloin hieman tuntemattomammatkin lajit saavat näkyvyyttä.

– Suomessa on lähihistoriassa hyvä esimerkki tällaisesta positiivisesta vaikutuksesta. Suomi voitti curlingin olympiahopeaa Torinon olympialaisissa vuonna 2006, ja sitä seurasi valtava kiinnostuspiikki.

Lajia oli helppo seurata televisiosta ja selostaja oli niissä kisoissa varsin asiantunteva. Eihän curlingia juuri kukaan harrastanut Suomessa ennen tuota hetkeä, ja laji sai kisojen jälkeen hetkellisesti varsin ison nosteen. Keilailulla olisi jo valmiiksi paljon curlingia vankempi pohja, joten keilailu olisi voinut hyötyä olympialaisista paljonkin.

Teksti: Markus Viljanen
Kuvat: Henri Havusela ja Bowling Digital

Leave a Response