tiistai, 7 heinäkuun, 2020
Piritta Maja toimii Kuortaneella keilailun valmennus- ja koulutuskeskuksen johtajana ja vastasi tarkkuuslajien yhteisessä 3-tason koulutuksessa keilailun osuudesta. Kuva tammikuulta Brunswick Ballmaster Openista.
AjankohtaistaHaastattelut

Tuoreet pro-valmentajat kertovat koulutuksen annista

109lukukertaa

Vuoden 2019 lopussa kuusi keilailuvalmentajaa ansaitsi itselleen pro-valmentajan pätevyyden tarkkuuslajien yhteisessä 3-tason koulutuksessa. Nyt he kertovat tuntemuksistaan ja antavat avoimesti palautetta koulutuksesta. Koulutukseen osallistuneet antoivat ison panoksen, sillä urakka alkoi jo keväällä 2018. Pääpaino ja isoin työ oli omalla ajalla tehtävissä kirjallisissa oppimistehtävissä, joita kaikilla oli 12 sekä lajikohtaisia tehtäviä vielä kaksi päälle.

Lisäksi koulutus sisälsi yhteiset viikonloppuseminaarit Kisakalliossa Helsingissä ja Kuortaneella, kaksi lajikohtaista viikonloppua Tapiolassa ja Tapanilassa sekä kaksi webinaaria.

Koulutukseen osallistuneet tekivät lopputyöt, joiden aiheet määritti Suomen Keilailuliitto. Osallistujat saivat valita aiheensa kuudesta vaihtoehdosta.

Pro-valmentajiksi valmistui lopulta keilailun parista kuusi keilailukentältä tuttua henkilöä: Reija Lundén, Juha Immonen, Marja Hongisto, Sakari Reen, Jari Vettenranta sekä Kristiina Korhonen.

Valmistuneilla oli erilaisia syitä lähteä mukaan projektiin reilut kaksi vuotta sitten.

– Suurin syy oli tietysti halu oppia uutta ja siinä sivussa kerrata vanhaa varsinkin, kun toimin junioreiden kanssa. Samalla halusin laittaa itseni likoon ja testata onnistunko viemään kurssin läpi. Halusin itse kehittyä keilaajana, kertoo Marja Hongisto, jonka lopputyö käsitteli SKL:n ohjaajakurssin materiaalien uudistamista.

– Halusin aiheen, joka ei liity junioreihin, mutta jota kuitenkin voisi hyödyntää junnuharjoituksissa. Lisäksi toimin SKL:n Nuoriso– ja koulutusvaliokunnan sihteerinä, joten tuo aihe sopi siihenkin, hän lisää.

Juha Immonen aloitti kuluneella kaudella Suomen juniorimaajoukkueen valmentajana. Hänen lopputyönsä aiheena oli keilaajan polku.

– Lähdin kartoittamaan, miten eri polkuja keilaajat ovat huipulle nousseet. Aihe itsessään oli hyvin kiinnostava. Henkilöt, joita haastattelin tehtävää varten, lähtivät hommaan mukaan hyvin. Olihan tuossa pakertamista, koska kirjoittaminen ei ole oikein minun juttuni.

Reija Lundén valitsi lopputyön aiheeksi otsikon ”Nuoriso on tulevaisuus – Kuinka saada lisää nuoria keilailuun?”.

– Työskentelen Talissa junioreiden parissa ja huoleni on, kuinka saada keilailun pariin aktiivisia junioreita ja nuoria, kouluttaa heitä ja pitää heidät mukana lajin parissa, hän perustelee valintaa.

Vuorovaikutusta muiden lajien kanssa

Kysyimme, minkälaista oppia ja työkaluja omaan valmentamiseen valmentajat kokivat saaneensa koulutuksessa. Toiminnallisten asioiden lisäksi he korostivat henkistä puolta, jonka kehittäminen oli merkittävässä osassa koulutuksen aikana.

– Tällä 3. tasolla mielenkiintoisinta oli varmaankin sellainen valmennuksen opetteleminen, joka tapahtuu tuolla korvien välimaastossa. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka samankaltaisia piirteitä näissä tarkkuuslajeissa on psyykkisen valmentamisen suhteen, Sakari Reen kuvailee.

Myös Reija Lundén koki positiiviseksi asiaksi sen, että koulutuksessa oli vuorovaikutusta muiden lajien valmentajien kanssa.

– Oli mielenkiintoista jakaa kokemuksia myös muiden lajien valmentajien kanssa ja huomata monia yhtäläisyyksiä lajien välillä. Oli myös kiva huomata, että en ole ollut ”ihan metsässä” tähänastisessa valmennustyössäni, Lundén sanoo.

Samaa palautetta koulutuksesta antaa myös Jari Vettenranta.

– Koulutuksen aikana on hyvä tilaisuus keskustella eri tarkkuuslajien valmentajien kanssa esimerkiksi vastaan tulleista valmennusongelmista ja niiden ratkaisuista. Keilailun puolelta koulutusta harkitseville ja etenkin junioripoikia valmentaville hyvä uutinen on, että kaksikätisten keilaajien suoritustekniikan koulutusmateriaalia on kehitetty entisestään erään Kuortaneella asuvan keilailupariskunnan toimesta, hän sanoo viitaten Piritta ja Juha Majaan.

Kristiina Korhosen lopputyön aihe kosketti naiskeilaajien valmentamista.

– Koulutus oli hyvin erilainen kuin aikaisemmat. Lähdin mukaan ilman mitään ennakkoluuloja ja uteliaana. Yhteistyönmerkitys valmennuksessa ja toisilta ideoiden ottaminen on jäänyt ajatuksiin ja kiehtomaan minua koulutuksen jälkeen.

Paljon hyvää, mutta lisää keilailua

Tuoreet pro-valmentajat kuvailevat koulutuksen antia antoisaksi, mutta myös työlääksi.

Koulutukseen osallistui myös naisten maajoukkueen pitkäaikainen tukipilari Reija Lundén.

– Koulutus vaati paljon työtä. Välillä kadutti jopa koko projektiin mukaan lähteminen, mutta joka kerta kun sai palautettua oppimistehtävät ajoissa, tuli voittajafiilis. Oppimistehtäviä oli yhteensä 14, joten lähes puolentoista vuoden ajan oli aina jokin tehtävä työn alla, Hongisto sanoo.

Valmentajat antoivat ruusujen lisäksi myös risuja koulutukseen liittyen. Koska kyseessä oli tarkkuuslajien yhteinen koulutus, useampi kaipasi enemmän keilailuun liittyvää asiaa.

– Paljon tuli hyödyllistä asiaa opittua, mutta paljon jäi myös asioita käymättä varsinkin keilailun osalta. Lisäisin ehdottomasti lajipäivien määrää tuleville kursseille, Immonen toivoo.

Samaa pohtii myös Reija Lundén.

– Odotin enemmän keilailusisältöä. Esimerkiksi väline– ja ratapuoli jäivät liian vähälle. Ne ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosina ja niiden merkitys korostuu tuloksen tekemisessä. Toki oman kilpaurani näkökulmasta ne ovat tuttuja.

”Rohkeasti mukaan”

Marja Hongisto rohkaisee seuroja löytämään jäsenistään niitä henkilöitä, joilla olisi paloa valmentajan koulutuksiin.

– Voin lämpimästi suositella tätä koulutusta kilpavalmentajille, jos vähänkin on halua itsensä kehittämiseen. Mutta ennen kaikkea haluaisin rohkaista seuroja panostamaan jäsentensä valmentajakoulutukseen. Jos innokkaita oppijoita löytyy, niin rohkeasti mukaan 1. tason koulutukseen, eli perusvalmentajakoulutukseen.

Jari Vettenranta kiittää oppeja, joita voi hyödyntää useissa lajeissa.

– Koulutuksen myötä oppii väistämättä muiden tarkkuuslajien vaatimista ominaisuuksista, joita harjoittamalla niissä pystyy menestymään. Yhteisissä koulutusjaksoissa on myös paljon sellaista asiaa, joka on hyödyllistä kaikissa tarkkuuslajeissa.

Sakari Reen koki hyväksi asiaksi myös vanhojen asioiden kertaamisen, sillä myös niihin voi saada itselleen päivitystä, vaikka asia etukäteen tuntuisi vanhan kertaamiselta.

– Koulutus oli ehdottomasti sitä, mitä ajattelin ja toivoin sen olevankin. Olisin ehkä toivonut vielä lisää lajikohtaisia kurssipäiviä. Lisää keilailua niin radoilla kuin luokkahuoneessakin. Vaikkakin välillä tuntui, että joitain asioita käytiin jälleen läpi tälläkin kurssilla, niin tällä kertaa niitä osasi katsoa eri valossa. Hokasin, että se ei ole vanhan tankkaamista, vaan oman näkemyksen päivittämistä ja tarkentamista, Reen kertoo.

SKL teki pro-valmentajille kattavan kyselyn koulutuksen annista, ja tässä jutussa käytetyt kommentit on otettu kyseisistä palautteista. SKL tulee hyödyntämään saatua palautetta keilailuvalmentajien koulutuksissa jatkossa, minkä lisäksi palautteet viedään eteenpäin tarkkuuslajien yhteisen 3-tason valmennuskoulutuksen kehittämiseksi.

Teksti: Jaana Puhakka ja Henri Havusela
Kuvat: Henri Havusela

Jätä vastaus