perjantai, huhtikuu 23, 2021
Ajankohtaista

Naisaktiivit tärkeissä rooleissa keilailussa

Heidi Manninen (kesk.) on ollut mukana monissa keilailun luottamustehtävissä ja nyt naisvaliokunnan puheenjohtajana. Kuva on vuoden 2020 Brunswick Ballmaster Openista ja kuvassa ovat myös Reija Lundén (vas.) ja Nina Haavisto.

Naisten määrä keilailun päättävissä asemissa on ollut kautta historian varsin vähäinen. Naisia on toki toiminut korkeissakin asemissa, mutta yleismäärä on ollut vaatimaton. Viime vuoden lopulla Suomen Keilailuliitossa valituista valiokunnista sekä valtuustosta löytyy jo aktiivisempi osanotto ja suunta on ylöspäin.

Suomalaisesta keilailuyhteisöstä löytyy useampiakin naisaktiiveja, joilla on vahva näkemys, miten suomalaista keilailua pitäisi kehittää kohti elinvoimaisempaa tulevaisuutta.

Muun muassa naisten EM-joukkuehopeaa pelaajaurallaan voittanut Heidi Manninen toimii tammikuussa perustetun naisvaliokunnan puheenjohtajana. Tämän lisäksi hän on varajäsenenä Hannele Impolalle Suomen Keilailuliiton hallituksessa. Yhdessä he vetävät myös naisvaliokuntaa.

Manniselle on kertynyt lukuisia luottamustehtäviä ennen nykyisiäkin.

– Olen toiminut naiskeilailun edustajana SKL:n valtuustossa toimintakaudesta 2016–2018 lähtien. Sitä ennen olin Helsingin 2. varavaltuutettuna valtuustossa kausina 2013–2016. Lisäksi olen toiminut Helsingin Bowlingliitossa niin hallituksessa kuin kilpailuvaliokunnassakin, jonka puheenjohtajana olen toiminut vuodesta 2016 alkaen, Manninen luettelee.

– Valtuuston tehtävänä on valvoa SKL:n hallituksen toimintaa ja hyväksyä vuosittain hallituksen esittämät budjetit ja toimintakertomukset sekä valita kahden vuoden välein uusi hallitus. Olen ainoa äänivaltainen valtuuston jäsen ilman paikallisliiton sidosta. Yritän katsoa päätöksiä ja pohtia niitä naisnäkökulmasta, mutta mitään erityistä roolia minulla ei liittovaltuustossa ole, vaan olen perusjäsen. Olen myös iloinen siitä, että naisvaliokunta on perustettu, ja sillä on liitossa virallinen asema.

Hannele Impola on hallituksen jäsen ja haluaa saada siinä roolissa vietyä asioita eteenpäin.

Kahden vuoden toimintakausille valittavassa Suomen Keilailuliiton hallituksessa on ollut aina selvä miesenemmistö. Manninen sanoo naisten määrän olevan menossa kohti parempaa, mutta toteaa silti nykytilanteessa naisten määrän olevan hälyttävän pieni, niin hallituksessa kuin monessa muussakin valiokunnassa. Samoilla linjoilla on myös viime joulukuussa neljän varajäsenenä vietetyn vuoden jälkeen hallitukseen valittu Hannele Impola, joka edustaa tällä hetkellä ainoana naisena.

Impola toteaa sukupuolella olevan merkityksensä, mutta ei liiaksi.

– Totta kai sukupuolella on väliä, mutta en ajattele olevani jonkinlaisella naiskiintiöpaikalla. Naisia ei missään nimessä ole tarpeeksi seurojen tai liittojen johtotehtävissä. Pyrin rohkaisemaan ja tukemaan muita naisia, että he uskaltaisivat lähteä järjestökentälle. En koe kuitenkaan olevani mikään naisten asioiden sanansaattaja, vaikka sitä työtä tulen varmasti tekemään.

– En vietä keilahallilla enää niin paljon aikaani, mutta teen kuitenkin töitä urheilun parissa Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Koen, että minulla olisi paljon annettavaa keilailulle työni ja toki myös oman keilailu-urani kautta. Kehitän työkseni prosesseja ja näen kokonaisalaisesti urheilun kenttää, Impola toteaa.

”Huippukeilailu ja maajoukkuetoiminta toimivat mielestäni erinomaisesti. Taloudelliset edellytykset toiminnan jatkumiselle pitää taata tulevaisuudessakin”, liittovaltuuston puheenjohtaja Tuija Hiltunen sanoo.

Viime vuoden loppupuolella valittiin suomalaisen keilailun päättäjiä hallituksen lisäksi myös liittokokouksessa. Tampereen Keilailuliitto esitti monessa luottamustehtävässä marinoitunutta Tuija Hiltusta valtuuston puheenjohtajaksi ja hänet myös valittiin. Ehdokkuus toi aluksi Hiltuselle pienen hämmennyksen, mutta tarmoa löytyi kuitenkin tarttua toimeen.

Hiltunen on ollut aiemmin muun muassa keilailuliiton hallituksessa kymmenen vuoden ajan, liittohallituksen jäsenenä vuosina 2010–2016 sekä seuratasolla sihteerinä ja puheenjohtajana.

– Kun minuun oltiin yhteydessä ehdokkuudesta, niin ensin ihmettelin, miksi minä. Olin ollut jo neljä vuotta poissa sekä valtakunnallisen että paikallisen liiton luottamustehtävistä. Olin toiminut luottamustehtävissä yhteen menoon 16 vuotta ja tunsin antaneeni jo riittävästi keilailun hyväksi.

Yhteydenoton jälkeen oli itsetutkiskelun paikka, kun pohdin, löytyykö minulta vielä intoa. Kun lähden mukaan johonkin, paneudun siihen myös sataprosenttisesti. En ole ikinä karttanut haasteita ja puheenjohtajuus vaikuttaa mielenkiintoiselta ja antaa mahdollisuuden olla mukana keilailun kehittämisessä, Hiltunen pohtii.

Hiltunen on samalla Suomen Keilailuliiton historiassa ensimmäinen nainen valtuuston puheenjohtajana. Hiltunen näkee valinnan olevan hieno asia tasa-arvon kannalta, mutta hänen ajatusmaailmassaan tehtäviin valitaan kuitenkin ensisijaisesti pätevyyden, ei sukupuolen perusteella.

– Olen totta kai iloinen, jos saan esimerkilläni rohkaistua lisää naisia mukaan sekä valtakunnallisiin että paikallisiin luottamustehtäviin.

<h4>Rakkaus keilailuun saa panostamaan sen kehittämiseen</h4>

Rakkaus omaan lajiin on jokaisen haastatellun järjestöaktiivisuuden taustalla. Keilailun kehittymisen ja olosuhteiden parantamisen kokee tärkeäksi, kun on itse saanut lajilta paljon sisältöä elämäänsä. Manninen ja Hiltunen näkevät, että keilailua pitäisi saada markkinoitua mahdollisimman laajalle kohderyhmälle nuorista vanhuksiin ja hupikeilaajista aina absoluuttiselle huipputasolle asti.

– Keilailu on minulle rakas harrastus. Haluan saada oman lajini tunnettavuutta paremmaksi ja tuoda samalla lisää harrastajia keilailun pariin. Ikävä tosiasia on se, että harrastajisto on ikääntynyttä.

Lajimme kiinnostavuuteen tarvitaan muutosta, jotta saamme uusia harrastajia mukaan, eikä keilailu kuihdu pois. Toivoisin, että keilaajia löytyisi jatkossa tasaisemmin kaikista ikäluokista ja nykyistä enemmän. Keilailun parissa on paljon eri alojen ammattilaisia, joita haluaisin nähdä jotenkin hyödynnettävän paremmin lajin edistämiseksi, Manninen sanoo.

– Olen saanut keilailulta paljon – mukavan harrastuksen, luottamustehtäviä ja ennen kaikkea mahdollisuuden tutustua ihaniin ihmisiin, joista osasta on tullut läheisiä ystäviä. Huippukeilailu ja maajoukkuetoiminta toimivat mielestäni erinomaisesti. Taloudelliset edellytykset toiminnan jatkumiselle pitää taata tulevaisuudessakin. Jäsenmäärän väheneminen on suurin haaste ja siinä riittää tekemistä.

Hupi- ja perhekeilaajille tulee lisäksi tarjota matala kynnys harrastamiseen, Hiltunen jatkaa.
Impola korostaa myös yhteistyön ja kommunikaation merkitystä. Vanhoja toimintatapoja olisi hyvä tuulettaa ja katsoa rohkeasti tulevaisuuteen. Tervettä ylpeyttä omasta lajista olisi myös hyvä ylläpitää.

– Liiton viestintää ja näkyvyyttä pitäisi muuttaa merkittävästi. Pitäisi nostaa esille ihmisiä ja persoonia, ei tuloksia. Keilailu on tällä hetkellä niin sanotusti hajuton ja mauton, eli siitä ei saa oikein mitenkään kiinni. Keilaajien pitää unohtaa vanhat “kaunat”, puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja puhua yhdessä arvostavasti keilailusta. Meillä ei ole enää varaa kinastella keskenämme, kun porukka alkaa käydä vähiin. Keilaajat puhuvat monesti varsin negatiivissävytteisesti omasta lajistaan, ja se heijastuu. Pitää oppia arvostamaan ja kannustamaan muita, Impola näkee.

– Koen tietynlaista vastuuta, että nyt pitää saada jotain aikaankin, kun minut valittiin hallitukseen. Hirveintä itselleni olisi, että huomaisin kahden vuoden jälkeen vain käyneeni kokouksissa syömässä pullaa, eikä mitään olisi tapahtunut. Toki tekevälle sattuu ja voimme tehdä vääriäkin ratkaisuja, mutta jos mitään ei tehdä tai kokeilla, ei mitään voi tapahtuakaan, Impola toteaa.

Teksti: Markus Viljanen
Kuvat: Tuija Hiltusen ja Hanne Impolan arkistot sekä Henri Havusela

Leave a Response